Ilman voimaan uskoo ainakin tanskalainen, ilmaripustuksellisiin levysoittimiin erikoistunut Johnnie Bergmann.
Irti laakerista
Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä levylautasta
kannattaa kuulalaakeri, jonka päällä levylautasen massa lepää. paineilmaa . Nykyään sillä putsataan
laitteita ja telineitä, käytetään laitealustoissa ja ennen
kaikkea levysoittimissa.
Ja mikä ettei. Paineilmaa hyödynnettiin aikoinaan jo gramofoneissa. kokeilu
Bergmann Magne -levysoitin
Teksti: Kari Nevalainen Kuvat: Valmistaja
Vähemmän
on enemmän
Kolmevuotiaana Magne nosti kuolleen
jättiläisen isänsä, ukkosen jumala Thorin päältä.
Selviydyttyään Pohjolan armageddonista
Ragnarokista Magne alkoi rakentaa uutta
maailmaa. Laakeriripustuksen toteutus, laakerin ja laakeripesän oikeat materiaalit sekä öljyn tyyppi ja laatu
ovat vinyylitoiston ikuisuusaiheita.
Lähes yhtä vanhaa perua on haave päästä kokonaan
eroon mekaanisesta kontaktista. Ei siksi, että elolliset olio eivät
tule toimeen ilman sitä kuten eivät tuulimyllyt, metsäpalot ja sukellusveneetkään.
Ilma on ihmeellistä siksi, että kun sitä vähän puristaa, sitä . Jos Peugeot saa auton kulkemaan paineilmalla tunnin ilman lisäapua, miksi ilmalla ei voisi
kannatella muutaman kilon levylautasta puhumatta46
kaan äänivarresta. Tämä on kuin
Wright-veljesten unelma nostaa ihminen siivilleen.
Sillä vaikka kuulalaakeri olisi pinnan atomirakenteeltaan suunnattoman sileä ja öljy parasta kuviteltavissa
olevaa laatua, liikevastus aiheuttaa aina jonkin verran
kohinaa ja häiriötä ja käynnin epävakautta.
Mekaanisen kontaktin puuttuminen tarjoaa levylautaselle suojaa myös järjestelmän sisältä ja ulkoa tulevia värähtelyjä vastaan.
Ranskalainen J.P. Verdierien 1980-luvun ideaa matkien
moni muukin levysoitinvalmistaja on päätynyt käyttämään magneettista ripustusta, kuten vaikkapa Australian ylpeys Continuum kehutussa Caliburn-levysoittimessa.. voidaan käyttää työjuhtana monenlaisissa asioissa: poraamisessa, naulaamisessa, hionnassa, sahaamisessa, mutterien vääntämisessä, maalaamisessa, jousissa, jarruissa, pumpuissa ja vaikka missä.
Tämä ilman ominaisuus ja sen monet mahdollisuudet, hyvän saatavuuden ja varastoitavuuden lisäksi, eivät ole jääneet huomaamatta myöskään äänentoistolaitteiden valmistajilta. Johnnie Bergmann on kerännyt
melkoiset paineet uuden ilmajousitetun Magnelevysoittimensa ylle.
ILMA on ihmeellistä. Verdier panee edullisemmassa levysoittimessaan 16-kiloisen levylautasen pyörimään
öljypatsaan päällä ja kalliimmissa levitoimaan magneettien avulla
Ilman varassa liukuvia lineaarisia varsia ovat kokeilleet ainakin Eminent, Air
Tangent, Forsell, Kuzma, Simon Yorke ja monet muut.
Pystysuora ja vaakasuora efektiivinen massa
Magnen äänivarsi on eräänlainen nokkahuilun ja ilmatyynyaluksen risteymä. Tangentiaalisuus voidaan toteuttaa esimerkiksi
kahden äänivarren taktiikalla (kuten Garrard Zero 100
-soittimessa), tai niin että koko varsi siirtyy servo-ohjatun moottorin avulla (esim. Innostus voi lopahtaa, jos ilmapumppu on niin äänekäs, että se pitää piilottaa toiseen huoneeseen.
Puhdasta, kuivaa ja tasaista ilmaa
Bergmannin Magne-levysoittimessa ilma johdetaan
kahden alumiinikiekon väliin, mistä se purkautuu rungon kannelle yhdestä pienestä reiästä nostaen levylautasen ilmakerroksen päälle.
Täysin kitkaton ei tällainenkaan rakenne ole, sillä ilmakin aiheuttaa vastusta. ei ole laakeria, vain tilkka öljyä. Goldmund, B&O ja jotkin japanilaiset soittimet).
Nykyisen kaltaiset lineaariset varret syntyivät Japanissa 1970-luvulla. Päällepäin siitä ei näy
muuta kuin vetoakselin tappi. Varren ilmaripustus on sekin
vanha idea, ja yhtä usein tällainen varsi on lineaarinen, so. Siitä koituu eräitä etuja,
47. sellainen, missä varsi pyrkii säilyttämään rasian tangentiaalisesti eli 90 asteen kulmassa reunan ja
tapin väliseen suoraan nähden, aivan kuten se on levyn kaiverrusvaiheessa.
Ilmaripustus ei ole välttämätön lineaariselle varrelle. Se paineistaa kiskon ja äänivartta
kannattelevan holkin välisen tilan ja saa holkin ja siihen kiinnitetyn varren kellumaan ilmatyynyn päällä.
Tällaisessa ei-suljetussa rakenteessa ilmanpaine ei
nouse erityisen korkeaksi. Rakenteella haetaan sitä, että äänivarsi
olisi kontaktissa levyyn vain äänirasian ja äänivarren
johtojen välityksellä. Idea ei ole uusi. Kun ilmapumppu kytketään pois päältä, levylautasen akseli laskeutuu uomassaan.
Johnnie Bergmannin mukaan ilmansyöttö on erittäin kriittinen tekijä tällaisessa toteutuksessa. Akselia ja uomaa tarvitaan levylautasen keskittämiseen. Näissä pienimassainen äänivarsi
on kiinnitetty ripustusvaunuun, joka liukuu kitkattomasti esimerkiksi lasitankojen päällä kuten joissakin
Clearaudion levysoittimissa. Pumpussa on myös vaihdettava pölynsuodin sekä
kondensaatiosäiliö.
Levylautanen on alumiinia. Ilmaa purkautuu kiskoputken
pienistä rei?istä. Moottoria syöttää pikkuinen ulkoinen virtalähde.
Magnen mukana tulee kumirenkain vaimennettu,
metallinen klamppi, jonka paino ja pohjan kumirengas
estävät levyn liukumisen levylautasen päällä.
Lineaarinen ja tangentiaalinen äänivarsi
Magnessa myös äänivarsi on pantu liikkumaan ilmapatsaan päällä. kokeilu
Toinen elegantti tapa päästä eroon mekaanisesta kontaktista on panna levylautanen kellumaan ilmapatsaan
päälle. Siksi pumppuun on satsattu. Tasainen ilmavirta ripustukselle on
saatu aikaan kapseloimalla pumpusta lähtevät impulssit. 1970-luvulta alkaen sitä ovat hyödyntäneet Infinity, Forsell, Tritium, Walker ja moni muu.
Yrityksistä huolimatta ilmaripustus on jäänyt marginaaliin ennen kaikkea vaikean ja kalliin toteutuksen
sekä epäkäytännöllisyyden vuoksi. Yhteensä 5,5 kg painavaa levylautasta
pyörittää alumiinista valmistettu 1,5 kg apulautanen,
jota puolestaan pyörittää hihnan välityksellä rungon
sisään asennettu dc-moottori. Päälle lasketaan polykarbonaattilevy. Ilman
täytyy olla tasaista, puhdasta ja kuivaa. Kun Magnen pysäyttää katkaisijasta, levylautasen liike sammuu nopeammin kuin
monen laakerin varassa pyörivän levylautasen.
Vaikka pyörivän levylautasen massa kelluu ilmapatsaan päällä, Magnessakin on perinteinen ripustus
(kuten käytännössä kaikissa vastaavissa rakenteissa).
Magnen kestävästä ja värähtelyjä vaimentavasta polymeeristä valmistetussa ?laakeripesässä
Koko äänivarren runkoosa on valmistettu kovasta alumiiniseoksesta, kuten myös kiinteä rasiakelkka. Itse pumppu värähtelee aavistuksen ja läheltä kuunneltuna päästää matalaa, hyvin vaimeaa
ääntä. Kun levy on harjattu, soitin
on soittovalmis.
Olisi väärin sanoa, että Magnen ilmatekniikka on
äänetöntä. Kelkka on
täysin yhdensuuntainen liukuvan putken kanssa, joten azimuth-säädön pitäisi olla aina kohdallaan edellyttäen että rasia on suora. Ääni oli
jopa niin naturel, että olisin lisännyt siihen ripauksen
?kulööriä?. Muut säädöt ovat vta,
overhang ja vaakasuoruus. En saanut aikaan minkäänlaista korvan rekisteröimää huojuntaa äänen korkeuden ympärillä edes huojunnalle
allergisilla piano-, kitara- ja muilla vastaavilla lp-levyillä.
Magnen äänivarren putki ei myöskään ole niin lyhyt, että vta-kulman heilahtelu aiheuttaisi huojuntaa
kierommilla levyillä.
Bergmann Magne selvisi siten kunnialla siitä tärkeimmästä asiasta, mitä soittimelta vaaditaan: äänen
pitämisestä stabiilina. Intonaatioon vaikuttaa ennen
muuta levysoittimen pyöritinosa, ja tässä suhteessa
Bergmann Magne pärjäsi erinomaisen hyvin. Ilmapumppu
käyntiin, levy lautaselle, lautanen pyörimään pienestä
painikkeesta (33,3/45), äänivarsi levyn päälle ja rasia
levylle. Musiikin kuuntelun kannalta
asialla ei ole mitään merkitystä.
Vakaata ääntä omalla tyylillä
Maahantuoja oli asentanut Magneen 500 euron hintaisen Ortofon MC Rondo Red -äänirasian.
Rondo Red ei ole mitätön rasia
millään muotoa, mutta ehkä
kuitenkin alle sen, mitä tämän
tason soittimeen sijoittava todennäköisesti valitsisi.
Ongelma ei ole äänirasian hinta, vaan sen vaikutuksen erottaminen pyörittimen ja äänivarren osuudesta. Se on
yksinkertaisen kaunis. Käynti on kuitenkin niin hiljaista, että pumpun
voi rauhassa pitää soittimen vierellä. Tämäntyyppisissä
äänivarsissa ongelmia voi aiheuttaa efektiivisen massan
epätasaisen jakautuminen vaakasuorassa ja pystysuorassa
tasossa.
Vastapaino on eristetty äänivarresta. Alla on
kolme pyöreää tassua. varren vaihtaminen) esimerkiksi Magnen tapauksessa olisi ollut kokonaan epäkäytännöllistä.
Varren vaikutuksen testaaminen olisi ollut sikäli
mielenkiintoista, että lineaariset varret ovat bassokeveiden varsien maineessa. Uskon, että asian olisi voinut hoitaa rasiaa
vaihtamalla.
Rasian vaihdolla ei sen sijaan voi hoitaa intonaatiota, oikeaa sävelkorkeutta ja sen säilyttämistä, jos siinä
suhteessa on ongelmia. Mutta vaikka puhallusäänestä ei voi erehtyä
48
lähietäisyydeltä, kuuntelupaikalta sen kuuleminen
vaatisi herkkiä korvia ja tosi hiljaista taustamelun tasoa. Pitempään
kuunnellessa tuli kuitenkin mieleen mahdollisuus,
että kaksi ääneltään vakaata levysoitinta voivat soida
eri tavalla vakaasti, eri tavalla ajallisesti tarkasti.
Magnen kaltainen hihnavetoinen ja pienen liikevastuksen soitin on jonkinlainen vastakohta suuren. Sen mitat ovat riittävän isot,
että se tulisi otetuksi vakavasti, mutta se ei tyrkytä itseään millään tasolla.
Magnen kokoaminen ei ole lainkaan hankalaa eikä
aikaa vievää, mutta kuten aina, huolellinen ja tarkka
pitää olla, ja asiat tulee tehdä oikeassa järjestyksessä.
Kun äänivarsi ja rasia on valmiiksi asennettu, mitään
erityisiä säätöjä ei tarvita.
Levyjen soittaminen on helppoa. kokeilu
Bergmann Magne -levysoitin
mutta myös riski, että varsi pääsee kääntymään
pystysuuntaisen akselinsa ympärillä, minkä
vuoksi rasia ei välttämättä säilytä täyttä
tangentiaalisuutta levyurassa.
Holkkiin kiinnitetty äänivarren
putki on hiilikuitua ja sisältä vaimennettu. Nyt en voi kuin todeta, että
minulle ei jäänyt Magnen bassotaajuuksien toistosta
mitään hampaan koloon.
Rondo Red -rasialla Magne soi puolueettomasti ja
värittömästi, kaikenkattavasti ylhäältä alas. Kuuntelupaikalla
ääntä on mahdotonta erottaa.
Pumppu pitää paljon vähemmän ääntä kuin ilmaripustukset, joiden kohinan ja ilmavirran erottaa levyä
vaihtaessa. Tassut ovat tällaisessa soittimessa erityisen tärkeät, sillä ilmaripustuksen toimivuus edellyttää, että soitin on vaaterissa.
Ottaen huomioon, millaisia kiiltäviä ja läpinäkyviä
veistoksellisia huomionkipeitä levysoittimia on nykyään tarjolla, Magne on varsin tyylikäs luomus. Koko varsikappaleen massa
alustoineen on 5,4 kg.
Paineilman ääni ei häiritse
Magnen 44 cm syvä, 49,5 cm leveä ja 16,5 cm korkea
runko on valmistettu kovasta kuitulevystä. Ohuet litz-kaapelit (kuparia) on viety äänivarteen tavalla,
joka tuskin haittaa äänivarren ihanteellista kulkua. Varren efektiivinen
massa on 11 g.Luku viittaa
pystysuoraan efektiiviseen
massaan. Tämä on selvää. En esimerkiksi mielelläni kommentoisi lainkaan Magnen äänen resoluutiota (erottelykykyä) tai läpikuultavuutta (äänen konkreettisuutta), koska kokemukseni mukaan nämä ominaisuudet pitkälti riippuvat
äänirasiasta.
Sama koskee diskantin äänensävyä ja bassotoistoa.
Edelliseen vaikuttaa rasian seurantakyky korkeilla taajuuksilla, ja myös jälkimmäiseen voidaan vaikuttaa
ratkaisevasti äänirasian ominaisuuksilla.
Vaikka resoluutio tai bassotoiston laatu riippuisivat
esimerkiksi äänivarren ominaisuuksista, kuten jotkut
väittävät, asian todentaminen (so. Varren siirtäminen kiskoputken päällä vaatii
sormelta muutaman levyn totuttelun, mutta siinä se.
Levylautaselta kestää muutamia sekunteja saavuttaa
tasainen pyörimisnopeus
Pitää muistaa, että on niitäkin levysoitinasiantuntijoita, jotka uskovat äänelle olevan pelkästään eduksi, että levylautanen/moottori joutuvat
työskentelemään pientä liikevastusta vastaan.
Muiden tekijöiden ollessa ennallaan, voisiko edellä
esitetty ero levysoittimissa kuulua erona esimerkiksi
äänen syttymisessä, kuolemisessa, transienttitoistossa, iskevyydessä, painossa, substanssissa tai luettavuudessa. Jos karheutta ja ronskia otetta puuttuu, siisteyttä on sitäkin enemmän.
Tästä pääsemme klassikkokysymykseen: ovatko lineaarisella varrella (ilmaripustuksella tai ei) varustetut
soittimet luontaisesti parempia klassisella musiikilla tai
yleensä taidemusiikilla perinteisten pivottivarsien viedessä voiton sähköbassovetoisella rytmimusiikilla?
Kuuntelin Magnella paljon myös rytmimusiikkia enkä
huomannut tällaista jakoa, mutta jos vertailu vietäisiin
äärimmäisyyksiin, ehkä jotain tällaista eroa voisi olla.
Loppuarvio
Valmistaja kutsuu Magnea highend-tason aloitussoittimeksi. Tämä on ilmeinen vähätelmä. Magne on lähtötason soitin vain siksi, että Johnnie Bergmannilla on tarjota
kaksi kalliimpaa levysoitinta, Sindre ja Sleipner.
Koreilemattoman mutta näyttävän Magnen eduksi
on luettava helppo asennettavuus ja säätäminen, käytön vaivattomuus ja käynnin hiljaisuus, kun toimintaperiaate otetaan huomioon. Mitään epäselvyyttä ei ole
myöskään siitä, etteikö Magne laadukkaalla äänirasialla
täydennettynä tarjoaisi ääntä hyvin korkealla tasolla,
jonka yläpuolella erojen hintajousto laskee radikaalisti.
Highend-levysoittimien liiotellussa ja kummalisuuksiin taipuvassa maailmassa Bergmann Magne -levysoitin on hieno osoitus siitä, miten ?vähemmän on
enemmän. -periaate toimii myös käytännössä.
info
Bergmann Magne
Hinta:
Edustaja:
Puhelin:
Lisätietoja:
8700 euroa
Audist Oy
040 557 9606
www.audist.fi
www.bergmannaudio.com
Mitat (lxkxs):
Paino:
Muuta:
440 x 495 x 165mm
18,5 kg
-hihnavetoinen levysoitin apulautasella
-moottori: DC
-levylautanen alumiinia polykarbonaattimatolla
-levylautasen ripustus ilmalla
-runko komposiittimateriaalia
-lineaarinen äänivarsi ilmaripustuksella
-äänivarren efektiivinen massa 11g. Musiikki soljuu ja virtaa Magnen kanssa vaivatta, mutta vääjäämättömässä eteenpäin pyrkimisessä soitin on maltillisempi. Ilmalaakeroidulla levylautasella ja ilmaripustetulla lineaarisella äänivarrella varustetusta levysoittimesta ei saa aloittelijan soitinta tekemälläkään. itausmomentin (painava levylautanen) ja suuren
h
vääntömomentin (vääntävä moottori) soittimille, joissa ripustuksen kitkattomuus ei ole pääasia vaan tehokas voimansiirto. Näitä ominaisuuksia on vaikeaa arvioida
objektiivisesti, mutta intuitiivisesti päädyin siihen,
että Magne on omimmillaan mikrodynaamisten ja
muiden mikrotason vaihtelujen toistajana, mutta hennompi makrotasolla kuin esimerkiksi juoksupyörälliset soittimeni